Olen huolissani nuorten jaksamisesta koronakriisin keskellä.

Koronakriisin taltuttaminen edellyttää toimia ja meidän jokaisen sitoutumista niihin. Kohta vuoden jatkuneet suositukset ja rajoitukset alkavat riittää itse kullekin. Kaipaan ihmisten tapaamista vapaasti, perheen ja ystävien kanssa olemista, lounas- ja kahvihetkiä työkavereiden kanssa, halaamista. Onneksi valoa on näkyvissä. Ainakin minun tunnelin päässä.

Mutta, mitä kuuluu nuorille? Miltä vuosi on tuntunut omaa polkuaan etsivän, itsenäistymisen kynnyksellä olevan 17-vuotiaan nuoren mielestä? Ainakin itselleni sosiaaliset kontaktit, harrastukset, ikään kuuluvat siirtymäriitit kuten vanhojen tanssit ja penkkarit olivat äärettömän tärkeitä. En osaa edes kuvitella, millaista olisi ollut viettää abivuosi pääasiassa neljän seinän sisällä.

Koronakriisi on vaikuttanut huomattavasti lasten ja nuorten arkeen, hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti toukokuussa 2020 työryhmän lapsen oikeuksien ja lasten sekä perheiden hyvinvoinnin kartoittamiseksi sekä vahvistamiseksi koronaepidemian jälkihoidossa. Työryhmä antoi 18.1.2021 toisen raporttinsa. Viesti on selvä: koronakriisi on vaikuttanut huomattavasti lasten ja nuorten arkeen, hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen.

Lasten ja nuorten hyvinvointia ja siinä tapahtuvia muutoksia pitää seurata ja kuunnella herkällä korvalla. Ongelmiin pitää vastata heti ja mielummin jo ennen niiden syntymistä. Koronakriisin jatkuessa tulisi jatkuvasti arvioida kriittisesti, mitkä rajoitukset ovat välttämättömiä huomioiden myös vaikutukset nuorten hyvinvointiin. Onko tosiaan niin, että esimerkiksi penkkarit on peruttava? Eikö niitä voitaisi siirtää tai järjestää niin, että turvallisuus tulee varmistetuksi? Nuorilla itselläkin oli tähän ratkaisuehdotuksia.

Miten lasten ja nuorten hyvinvointi voidaan turvata koronakriisin aiheuttamista rajoituksista huolimatta?

Koronakriisin keskellä ei saa unohtaa ratkaista sitä, miten lasten ja nuorten hyvinvointi voidaan turvata koronakriisin aiheuttamista rajoituksista huolimatta. Ovatko kaikki kivet ja kannot käännetty nuorten hyvinvoinnin puolesta?