Kirkko ja kaupunki -lehden jutussa ”Kuka auttaisi koulukiusaamisen uhria” (3.12.) kirjoitettiin koulukiusaamisesta ja kerrottiin Venlan tarina. Yksikin tällainen tarina on liikaa ja kertoo epäonnistumisesta suojella lapsia ja nuoria väkivallalta ja kiusaamiselta.

Kiusaamisen jatkuessa kyse on myös siitä, että lapselle ja nuorelle taatut oikeudet eivät toteudu.

Kiusaamisesta ja sen pysäyttämisestä puhutaan vuodesta toiseen. Ongelma on vakava ja kiusaamisen jatkuessa, kyse on myös siitä, että lapselle ja nuorelle taatut oikeudet eivät toteudu. Tarvitsemme muutoksia asenteissa ja kulttuurissa, mutta myös lainsäädännöllisiä muutoksia. Kun oppilaan turvallisuus vaarantuu, perusopetuksen rehtorilla tulisi olla oikeus evätä oppilaan (kiusaajan) osallistuminen opetukseen turvaamistoimena enintään kolmeksi työpäiväksi. Kiusaajan tulisi osallistua täksi ajaksi opiskeluhuollon palveluihin, jossa voitaisiin selvittää mm. tekoon johtaneita syitä ja teon tapahtumia yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

Lapsen oikeuksien ja lapsen edun kannalta on ehdottoman tärkeää, että oppilailla ja heidän huoltajillaan on käytettävissä riittävät ja tarpeeksi tehokkaat oikeusturvakeinot.

Emme voi tyytyä siihen, että kiusaamista ei saada loppumaan. Meidän pitää löytää uusia keinoja ja tehdä tarvittavia muutoksia. Meidän pitää huolehtia siitä, että lapsella ja nuorella on taho, jonka puoleen kääntyä, taho, joka pystyy auttamaan. Lapsen oikeuksien ja lapsen edun kannalta on ehdottoman tärkeää, että oppilailla ja heidän huoltajillaan on käytettävissä riittävät ja tarpeeksi tehokkaat oikeusturvakeinot.

Kirjoitus on julkaistu Kirkko ja kaupunki lehden verkkosivuilla 7.12.2020.